Okei. Siis maailman epaonnisin viikko takana. Ensinnakin, vatsatauti meni sunnuntaista viela pahemmaksi. Sunnuntain ja maanantain valinen yo oli aivan hirvee, en oo ikina kokenu mun elamassa sellasta tuskaa. Juoksin vessassa 10 minuutin valein. Paivaksi se helpotti jo sen verran, etta sain sinnilla raahattua itteni espanjan tunnille, mutta heti kun olin siita tunnista selvinnyt niin tulin kotiin ja pysyin visusti sisalla. Tiistaikin meni sitten siina kotona vallyillessa, silloin tosin pystyin pikkuhiljaa alkaa jo syomaan ja elama alko palata kohti normaalia.

Nyt oon saanu vatsataudin suurinpiirtein selatettya, mutta uusi vastoinkayminen on jo koettu. Mun tietokone on rikki. Ei toimi siis yhtaan. Ei oo kyse pelkastaan netista vaan koko koneesta. Se on tosi vaikee selittaa, etta mika sita vaivaa. Mutta siis se kaynnistyy, jonka jalkeen yleensa ei tapahu mitaan. Naytto vaan on musta. Jos se naytto tulee normaaliksi niin sitten se toimii ehka 3 minuuttia, jonka jalkeen se tilttaa ja jumittuu sitten siihen kohtaan. Ja mua arsyttaa niin paljon! Ei pelkastaan sen takia, etta ei paase nettiin vaan myos sen takia, etta en voi tehda mun koulutehtavaa sosiaalityon kurssille. Lotte yritti kattoo sita konetta eilen, ku se on vaha parempi nuitten koneiden kanssa ku mina, se nayttikin aluksi etta se rupeais pelittaan, mutta ei. Ruvettiin paivittaan siihen jotain asetuksia ja ne asetukset on siina paivittynyt eilisesta iltapaivasta asti. Jumittaa se kone vaan siina kohassa etta asetuksia paivitetaan. Tosi kiva, jos en saa sita nyt muka ollenkaan enaa korjatuksi. :(

Talla viikolla oon myos ikavoinyt kotiin aika paljon. Muuten en ikavoi kotiin melkein ollenkaan, mutta se asia mita oikeasti kaipaan aivan alyttoman paljon on futis. Haluan kotiin reenaamaan joukkueen kanssa. Pelottaa niin paljon etta jaan muista ihan hirveesti jalkeen. Oon nahnyt kahtena viime yona unta, etta ollaan pelattu Castrenilla, jossa on ollut ihan hirveesti katsojia. Viime yona voitettiin PK-35 kotona 3-2. Pelasin hyvin ja Ville kehu mua. On ihan hirveeta herata aamulla sen jalkeen ku on nahny tuommosen unen ja muistaa sen niin elavasti.

Ainut positiivinen paiva talla viikolla on ollut keskiviikko. Keskiviikkona oli tosi mukavaa liikuntatunnilla. Tajusin kuinka ihania ja ystavallisia espanjalaiset oikeesti on. Ne on tosi ymmartavaisia mua kohtaan, kun en joskus tajua siella tunnilla mitaan. Tosi monet on oikeesti yrittany puhua mulle englantia. Arvostan oikeesti tosi paljon sita jos joku edess yrittaa puhua englantia, koska taalla se on harvinaista. Siella teoriantunnillakin joku poika tuli istuun mun viereen ja rupes englanniksi kysymaan etta tarviitko apua, haluatko kattoo mun muistiinpanoja tai jotain. Aivan ihania ihmisia. Keskiviikkona oli kylla koulun jalkeen ihan superhyva fiilis, mutta siihen se sitten taman viikon osalta jaikin :D

Mutta ehka se nyt alkaa tasta hymyksi muuttua. Huomenna nimittain lahetaan Thomasin kanssa kaymaan Granadassa viikonloppureissulla. Aateltiin lahta semmosella yobussilla joka lahtee siis ens yona puoli neljan aikaan ja on sitten puoli yheksan aikaan perilla. Maanantaiaamuna tullaan varmaan samaisella bussilla pois. Thomasilla on joku kaveri Granadassa ja saadaan yopya sen luona. Oltiin viela pari paivaa sitten lahossa Granadaan liftaamalla, mutta sitten mina onneksi tulin jarkiini ja sanoin etta "ei, liftaamaan en lahe". Tosi paljon typeria asioita oon taalla kylla tehny, mutta liftaaminen ois kylla ollu jo liikaa. Toisaalta ois ollu varmaan ihan sairaan mielenkiintosta ja hauskaa, mutta siina ois sitten ollu se riski etta se ei oiskaan ollu kovin hauskaa...

Ois tosi huippua, jos Lotte lahtis meidan mukaan Granadaan, koska tiedan etta se haluaa tosi paljon matkustaa, mutta en usko. Ei se varmaan lahe. Lotte tuli siis keskiviikkoiltana suomesta ja nyt silla on aivan alyton koti-ikava. Eilinen paiva oli ehka aneemisin paiva taalla koskaan. Siis molemmat oltiin tosi aneemisia ja surullisia. Se on ihan hirveeta kattoo, kun toinen ikavoi kotiin niin paljon. Jotain tekemista pitas kylla varmaan keksia sille talle paivalle. Ja itellenikin, koska en oo viikkoon tehnyt juuri mitaan.

Oon nyt koulussa, ko tulin tanne koneelle kattoon kaikkia valttamattomia juttuja. Nyt ois suuntana koti ja sitten loppupaivasta en tieda. Koitan piristaytya jotenkin. Arsyttaa niin paljon tuo mun tietokone, etta on pakko saada jotain muutan ajateltavaa.

Laura