Oon nyt ekaa kertaa koko aikana yksin kotona. Tai no oon mää joskus ollu joitain lyhyitä aikoja, mutta nyt oon koko illan. Loten kaveri Mika on nyt täällä meillä käymässä ja ne lähti kahestaan ulos. Oisin määki voinu niitten seuraan varmasti litttyä, mutta en mää nyt tänään jaksa. Oltiin eilen juhlimassa, enkä mää tosiaankaan halua joka yö olla bilettämässä. Ja vaikka haluaisinkin, niin ei sitä vaan jaksa. Vaikka onkin aivan huippua asua Loten kanssa ja tehä sen kanssa kaikkea yhessä, niin musta on kyllä oikeasti tosi kiva olla välillä yksin. Lotte on ollu tosi paljon yksin aina sillä välin ku mää oon ollu koulussa, mutta mulle tää on ihan eka kerta. Oonki oottanu sitä, että millon saa ihan rauhassa kirjottaa blogia ilman, että kukaan häiritsee :D

Mää haluan oppia puhumaan espanjaa niin paljon. Motivaatio kasvaa päivä päivältä vaan enemmän. Siihen varmasti vaikuttaa se, että oon jo huomannu mun oman kehityksen ihan tässä parinkin viikon aikana. Huomaa, että ymmärtää jo paljon enemmän mitä silloin kun tuli. Se on niin mahtava tunne, kun huomaa tajuavansa mitä joku ihminen sulle espanjaksi puhuu! Oma puhuminen on vielä tosi minimaalista. Pitäs vaan uskaltaa puhua joka tilanteessa espanjaa niin siinä sitä oppis. Mutta aika vähän tulee oltua tekemisissä sellasten ihmisten kanssa, jotka ei osais englantia puhua, joten se on niin helppo vaan alottaa aina keskustelu englanniksi.

Mää ahistun näiden paikallisten miekkosten kanssa täällä. Se on aivan sama missä sitä kävelee niin jostain kuuluu aina jotain vihellyksiä tai "hola quapa"-huutoja. Eikä sillä oo väliä onko 15-vuotias vai 50-vuotias, kaikki käyttäytyy samalla tavoin. Ruvettiin jo joskus eka päivänä miettimään Loten kanssa, että milloinkohan tuohon tottuu. Kyllä niistä nyt yleensä osaa olla välittämättä, mutta joskus tulee joitain tosia ahistavia tilanteita. Esimerkiksi tännään ku olin rannassa lenkillä niin siinä oli semmonen hirviä jengi joitain nuoria poikia, jotka rupes heti sitten huuteleen ja vihelteleen perään. Joku vois pitää tuota tosi imartelevana, mutta se on oikeesti ihan tosi ahistavaa. Enkä edes tajua miksi ne ihmiset käyttäytyy noin. Luulis, että täällä on jo totuttu turisteihin kun täällä on niitä niin älyttömän paljon?

Tajusin yks päivä, että oon varmaan nuorin vaihtari täällä. Siis ainaki erasmus-vaihtari. Tai ainaki nuorimmasta päästä, koska en oo tavannu vielä ketään, joka ois mun ikänen tai nuorempi. Kaikki on vähintään sen vuoden vanhempia.  Oon kuullu, että erasmus-vaihtarit on monesti tosi nuoria, mutta ei ne täällä edes loppujen lopuksi ole. Keski-ikä on varmaan jossain siinä 23 vuoden paikkeilla. Mutta on meidän kielikurssilla esim yks italialainen poika, joka on 28 vuotta.Sitä ei kyllä uskois siitä, sellanen lapsi se on, niinku kaikki muutki italiaanot :D Pointti tässä oli se, että vaikka oon nuorimmasta päästä niin tuntuu, että kaikkii muut on sitten luonteeltaan paljon nuorempia. Uskokaa tai älkää, mua voisi sanoa täällä ehkä jopa kypsäksi :DDDD Tuntuu, että kaikki on täällä sellasia, jotka ei välitä mistään muuta kuin siitä, että saa bilettää koko ajan ja niin paljon kuin tykkää.

Voisin nyt lähteä nukkumaan tästä pikkuhiljaa. Aluksi voisi kuitenki vähän kerrata koulujuttuja, että oppii taas uusia sanoja :) Uusia sanoja tulee joka päivä ihan hirveesti, eikä niitä voi kaikkia muistaa, mutta jos jotain edes jäis päähän. Pakko vielä todeta tähän loppuun, että I feel so good :) Vaikka ei ookkaan mitään erikoisen huikeaa tapahtunu niin elämä maistuu hyvin :)

Laura