Ylihuomenna ois sitten lähtö. Tai huomenna jätän Oulun kodin ja matkaan Helsinkiin, josta sitten tiistaiaamuna matka jatkuu Tukholman lentokentän kautta Alicanteen! Tuntuu niin pöljältä jotenkin, kun ei mua edes jännitä. Ja sekin tuntuu tosi oudolta, kun en mää ole edes mitenkään erityisemmin innoissani. Mää en jotenkin vieläkään oo tajunnu sitä, että oon oikeesti lähössä. Tai tajuan sen, että lähen, mutta en sitä, että oon siellä niin kauan. Kuvittelen, että oon lähössä vaan jollekin parin viikon mittaselle lomamatkalle ja tuun ihan kohta takas. Toivottavasti en sitten siellä saa mitään hirveetä shokkia ensimmäisen kahen viikon jälkeen ku tajuan, että hei, enhän mää lähekään vielä pitkään aikaan kotiin.

Parhaimillaan mulla on tässä juuri pakkaaminen käynnissä.  Oon pakkaamassa koko syksyn/talven tarpeita yhteen rinkkaan sekä lentolaukkuun ja suurin ongelma mulla on tähän mennessä ollu se, kun olen miettinyt, että mitkä nappulat otan mukaan :D Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen katsokaas. Nyt ku nappulat on kuitenki saatu pakattua, niin eihän sitä tarvitse muuta kun toppeja ja shortseja ja aurinkorasvaa pakata mukaan. Ja okei, ehkä yks takki talvea varten. Mutta muuten menen kyllä aika paljolti sillä periaatteella että kaiken tarpeellisen voi ostaa sieltä.

En ymmärrä, miten voin olla näin rennosti, vaikka meillä ei ole tietoakaan esimerkiksi asunnosta. Se kuitenkin helpottaa kummasti, kun on kaverin kanssa lähössä. Jos oisin lähössä yksin, eikä mulla olis mitään tietoa kämpästä, oisin luultavasti ihan paniikissa. Onhan se vähän rohkeaa lähtä Espanjaan puoleksi vuodeksi ilman asuntoa,  varsinkin kun meidän molempien espanjan kielen taito on mitä on, mutta eiköhän sieltä joku kämppä järjesty. Charlotte on kuitenkin onneksi niin rento ja huoleton, että jos jossain vaiheessa sattusinkin panikoimaan meijän asuntotilanteesta, niin se saa aina mut rauhotettua ja tajuamaan, että kyllä ne asiat järjestyy. Kyllä me kahestaan handlataan tilanne ku tilanne. :) Ja jos ei handlata niin ainahan sieltä pääsee pois....Mutta aika huonosti saa kyllä asiat olla siinä vaiheessa, jos meidät sieltä kesken kaiken saa pois :D

Koti-ikävä mulla varmasti tullee ennemmin tai myöhemmin, mutta sillehän nyt ei voi mitään. Kuitenkin se vähän pelottaa, että miten mää siitä koti-ikävästä sitten selviän. Tuntuu jo nyt niin pahalta ku tiiän, että en nää suurinta osaa kavereista hirviän pitkään aikaan! Mutta onneksi sitä sentään on kaikki facebookit ja skypet sun muut olemassa, joten eiköhän se helpota elämää huomattavasti tuolla toisella puolen Eurooppaa. Ja kyläänki saa ja pitääki tulla ihan millon vaan! Jos nyt siis eka löyetään se kämppä :D

Mutta ei sitä voi kyllä muuta sanoa ku että mielenkiintonen reissu on kyllä varmasti eessä. Huolimatta siitä, että viihtyykö siellä vai ei, niin tullee varmasti olemaan kokemus, jota en ikinä unohda. Ja toivottavasti se kokemus on enemmän hyvä ku huono :)

Laura